Komiat-lehti kesäkuu 2017
Kauhavalla oli viime viikolla suuren urheilujuhlan tuntua, kun ensimmäinen juna pysähtyi kymmenen vuoden tauon jälkeen Härmään. Tapahtuma sai paljon mediahuomiota. Jopa facebook-sivulleni lataamaani amatöörifilmiä ”Juna saapuu Härmän asemalle” seurasi tuhansia katsojia. On tämä some ihmeellistä.
Asemaan liittyvät omat muistot ovat varsin sotaisat. Suoritin varusmiespalvelusta vuosina 1986-87 Keuruulla, mutta aliupseerikoulu piti käydä Riihimäellä.
Ainoa kulkupeli sinne oli juna. Lähtö sunnuntai-iltana Fräntilästä jäi aina hieman viime tinkaan, joten isä survoi vauhdilla pakettiautolla varusmiehen Haaruksen kautta Härmän asemalle. Ripeillä juoksuaskelilla sitten ehdin junaan.
Lomat olivat tuolloin varusmiehillä lyhyet. Takaisin tulin yleensä seuraavana lauantaina vasta viiden kieppeillä, koska palvelu loppui puoliltapäivin. Vapaa-aika käytettiin sitten maksimaalisesti. Junaa vastassa olivat usein kaverit, jotka olivat hakeneet minulle siviilivaatteet kotoa valmiiksi autoon. Härmän asemalta sitten lähdettiin suoraan illanviettoon ja vasta aamuyöllä kotiin. Äiti kävikin joskus sängynlaidalla yöllä ihmettelemässä, kun maanpuolustajasta ei ollut armeija-aikana kotona juurikaan gnäköhavaintoja. Isänmaa vaati veronsa.
Kolme vuotta sitten sain eduskuntaan puhelun, jossa kerrottiin Alahärmän yrittäjien ideasta elvyttää Härmän asema ja pyydettiin järjestämään tapaaminen VR:n kanssa asiasta. Näin tapahtuikin. Kauhavan kaupungin ja yrittäjien edustajien kanssa keskustelimme sitten junayhtiön suuntaan erilaisista etenemisvaihtoehdoista. Ideaa ei tyrmätty, mutta monta mutkaa oli vielä edessä.
Nyt juna taas pysähtyy. Entisille yöreissuille ei kuitenkaan oikein kärsi junalta enää suoraan lähteä.
Janne Sankelo