Hiihdon riemua tauon jälkeen

Komiat-lehti helmikuu 2018

Oma jälkikasvu on monenlainen voimavara ihmisen elämässä ja saattaa olla joskus kannustin hyviin päätöksiin. Nuoret miehet treenaavat meillä tosissaan tavoitteenaan menestyä ensi kesän suunnistuskisoissa. Tänä talvena seuran valmentaja määräsi herroille peruskuntokauden harjoitteluun myös hiihtoa jatkuvan lenkkirääkin keventämiseen.

Hiihto ei ole ollut aivan korkeimmassa kurssissa meillä, joten hiihtovälineet jouduttiin kaivamaan ulkorakennuksen nurkasta pölyn keskeltä. Näilläkö mennään?  Jouduttiin toteamaan, että uushankintoja oli nuorisolle pakko tehdä.

Samalla näppeihin tarttuivat omat sivakat vuosimallia 90-luku. Niitä tutkiskelin hartaasti. Vähäiseksi on jäänyt niiden käyttö viime vuosina, vaikka muuten tulee hieman lenkkeiltyä ja palloakin potkittua.

90-luvulla olin lehtorina Kortesjärven yläkoululla ja pidin myös poikien liikuntaa. Suksivälineistö oli murrosikäisillä usein jäänyt pieneksi, niitä ei ollut tai ne oli kateissa. Hankin koululle  suksivälinevaraston, josta oppilaat saattoivat tarvittaessa valita kaluston käyttöönsä liikuntatunnille.

Pientä purnausta tuli välillä huonosta luistosta ja hiihtokenkien epäsopivuudesta, mutta muuten mentiin reippain mielin ladulle. Minimivaatimuksena hiihtotunnilla oli muistaakseni liikkua ”todistettavasti eteenpäin”. Kohtuullinen vaatimus.

Talvi on saanut osaltani hämmentävän käänteen. Vein muutaman kerran nimittäin poikia hiihtämään ja hain hetken päästä pois. Tajusin että, eihän tässä ole oikein mitään järkeä. Nerokkaan oivalluksen jälkeen olen käynyt jo kymmenisen kertaa ladulla ja talvea on vielä runsaasti edessä.

Pertsalla mennään ja vanhat sukset toimivat oikein mainiosti. Tätä elämystä voin suositella kaikille.

Janne Sankelo

kokoomuksen varapuheenjohtaja

Jaa artikkeli

Close Menu