Hiilirikkaan maan kyntökielto ei sovellu Suomeen

Mielpiidekirjoitus Maaseudun Tulevaisuus elokuu 2018

Euroopan Unionin komissio esitti vuonna 2012 yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen liittyen yhdeksi uudeksi täydentäväksi ehdoksi paljon hiiltä sisältävien maiden suojelua ja niin sanotun ensimmäisen kynnön kieltoa. Ehdon ulkopuolelle olisivat jääneet vuonna 2011 viljelysmaaksi määritellyt alueet.

Hiilirikasta maata ei tuolloin tarkemmin määritelty, vaan se jätettiin jäsenmaiden vastuulle. Yleinen käsitys oli, että sillä tarkoitettiin turve- ja multamaita. Täydentävien ehtojen rikkomisesta olisi luonnollisesti seurannut sanktiona tukileikkauksia viljelijöiden suoriin tukiin.

Raivauskielto hiilirikkaille turvemaille kyseenalaistettiin Suomessa, näin teki myös Kokoomus, koska turveperäisellä maalla on suuri merkitys maamme maataloustuotannossa. Kokoomuksen johdolla esitykset kaadettiin eduskunnassa. Esityksiä vastusti myös maa- ja metsätalousvaliokunta, jossa tuolloin istuin. Hiilirikkaiden turvepeltojen osuus Suomen viljellystä peltoalasta on yli kymmenen prosenttia, mutta nousee eräillä alueilla jopa puoleen viljellystä pinta-alasta.

Hiilirikkaiden maiden kyntökielto ja sen haitat on arvioitu kohdistuvan EU:n alueella lähes yksinomaan Suomeen ja se vaikuttaisi voimakkaasti maatalouden kehittämiseen erityisesti pohjoisilla viljelysalueilla, joissa sijaitsee merkittävä osa maito- ja nautakarjataloudestamme. Esimerkiksi vaadittu lannanlevityspinta-ala on kasvanut ja tuotannon laajentamiselle voisi tätä kautta tulla seinä vastaan.

Hiilirikkaiden maiden kyntökiellolla olisi Suomessa vain vähäiset vaikutukset ilmastonmuutokseen, mutta suomalaisten maatilojen kannalta vaikutukset voisivat olla erittäin kielteiset. On myös muistettava, että Suomen maatilat edustavat noin 0,5 % EU:n kaikista maatiloista, 1,3 prosenttia maatalousmaan alasta sekä ne tuottavat noin 1 % EU:n maatilojen yhteenlasketuista kasvihuonepäästöistä. Ilmastopäästöjen vähentämistä tuleekin tulevaisuudessa toteuttaa laajemmalla ja suomalaisen tuottajan kannalta reilummalla keinovalikoimalla.

Raivauskieltokokonaisuus pitäisi sisällään myös turvemaiden määrittelyä ja käytännön toteutusta koskevia merkittäviä ongelmia. Erityinen haaste olisi esimerkiksi maalajien vaihtelun arviointi peruslohkojen sisällä. Kyntökielto toteutuessaan monimutkaistaisi valvontoja ja lisäisi tuntuvasti byrokratriaa.

Nyt kun asiasta on virinnyt uutta keskustelua, on syytä huomioida jo aikaisemmin tehdyt hyvin perusteelliset arviot ja linjaukset. Olisi kummallista, että Suomessa asiaa ryhdyttäisiin omin voimin herättelemään, kun EU:n päässä on asiasta päästy sopuun. Hiilirikkaan maan ensimmäisen kynnön kielto ei sovellu Suomeen.

Janne Sankelo

Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtaja

kansanedustaja 2011-2015

Kauhava

Jaa artikkeli

Close Menu