EU:n ennallistamisesitykset uuteen valmisteluun

Julkaistu Käytännön maamiehessä

Euroopan komissio jätti ehdotuksensa luonnon ennallistamisasetuksesta kesäkuussa. Sisältö oli valitettavasti tuttua jatkumoa monille aikaisemmille esityksille, jotka tekevät maa- ja metsätalousyrittämisestä Suomessa -– jos ei täysin mahdotonta – vielä nykyistäkin hankalampaa.

 

Komission ehdotuksessa on kyse ekosysteemien ennallistamisesta ja luonnon palauttamisesta koko Euroopassa. Ehdotus käsittää monipuolisesti koko elinympäristömme, maatalousmaat, meret, metsät ja kaupunkiympäristöt. Lisäksi komissio ehdottaa torjunta-aineiden käytön ja niihin liittyvien riskien vähentämistä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Vuoteen 2030 mennessä on tavoitteena kattaa ennallistamistoimenpiteillä 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista ja vuoteen 2050 mennessä ulottaa toimet koskemaan kaikkia ennallistamisen tarpeessa olevia ekosysteemejä.

 

Ennallistamistoimien vaikutukset vaihtelevat jäsenvaltioittain. Suomessa vaikutus on valtava. Ennallistamistoimien piiriin kuuluisi miljoonia hehtaareja ja ehdotuksen toimet iskisivät etenkin Suomen metsiin sekä ruoantuotannon kannalta tärkeisiin turvemaihin. Ehdotetut toimenpiteet käsittävät esimerkiksi turvemaiden vettämistä maatalouskäytössä olevilla turvemailla ja turpeentuotantoalueilla.

Kyseessä ei ole aprillipila, vaan komissio esittää tosiaan vakavalla naamalla esimerkiksi Pohjanmaalla täydessä tuotannossa olevien peltojen ojien sulkemista niin, että hidas paluu suoksi alkaa. Sanonnan mukaan alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Ennallistamisesitysten toteutuessa Jussi saisi lapioida kaivamansa ojat kiinni, toki pientä korvausta vastaan.

Vaikka ennallistaminen ei suoranaisesti tarkoita suojelua tai lisäisi suojelualueita, eikä estäisi taloudellista toimintaa, johtaa se silti siihen, että ainakaan kaikilla ennallistamisen piiriin kuuluvilla alueilla ei voitaisi toimintaa jatkaa nykyisessä muodossa.

 

Ehdotuksessa on arvioitu ennallistamisen vuosikustannuksiksi Suomelle 0,9 miljardia euroa, mikä on jäsenmaista euromääräisesti kolmanneksi suurin, BKT:hen suhteutettuna suurin. Kustannusten lisäksi toimenpiteistä arvioidaan saatavan myös tuottoa ja ehdotuksen mukaan investoinnit tuovat jokaiselle sijoitetulle eurolle 8–36 euron tuoton. Tämä kuulostaa tietenkin hyvältä, mutta vielä on epäselvää, mistä tämä tuotto käytännössä tulisi? Laskennallisilla hyödyillä ei laskuja makseta.

Lähtökohtaisesti tavoitteet, joihin ennallistamisella pyritään, ovat kannatettavia: halutaan välttää ekosysteemien romahtaminen, ehkäistä ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen seuraukset. Kenelläkään, etenkään maa- ja metsätaloudesta elantonsa saavalla tuskin on mitään näitä tavoitteita vastaan, vaan päinvastoin, luonnon säilyttäminen elinkelpoisena ja ilmastonmuutoksen hillintä on varmasti jokaisen ammattikunnan edustajan toiveissa. Toteuttamistapa sen sijaan ontuu ja komissiolla tuntuu ideointityössään unohtuneen täysin vallitseva maailmantilanne ruoka- ja energiakriiseineen.

 

Ehdotus sellaisenaan onkin torpattava Suomesta yksiselitteisesti heti. Eikä pelkkä vastustaminen riitä, vaan on tehtävä aktiivisesti vaikuttamistyötä, etsittävä samanhenkisiä kumppaneita muista jäsenvaltioista ja oltava itse aloitteellinen. Tämän suhteen tilanne ei näytä hyvältä. Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen on kuvaillut olevansa EU-edunvalvonnan pelikentällä maalivahti ja hänen tehtävänään on ottaa vain palloja kiinni puolustustaistelussa.

Laukauksia tuleekin siihen malliin, että taululla on kohta rumat lukemat. Maalivahdin roolissa ollaan myös auttamatta myöhässä ja väärällä pelipaikalla, kun pitäisi olla kenttätöissä. Suomen eripurainen hallitus on kuitenkin menettänyt otteensa EU-vaikuttamisessa ja maa- ja metsätalousasioiden edunvalvonnassa valitettavasti jo aikoja sitten. Kun viime syksynä olisi pitänyt muodostaa kanta esimerkiksi metsätaksonomiaan liittyen, oli Suomen hallitus nukahtanut vaihtopenkille eikä kannan muodostusta saatu tehtyä ajoissa.

 

Suomi tarvitsee kestävää kasvua, joka perustuu uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön. Tällaisena ruoka- ja energiakriisin aikana ajatus Suomen maiden ja metsien museoinnista kuulostaa edesvastuuttomalta. Luonnonhoitoa voidaan tehdä vaikuttavasti osana aktiivista maa- ja metsätaloutta. Metsätalouteen liittyen on muistettava, ettei EU:lla ole yhteistä metsäpolitiikkaa, mikä näyttää kuitenkin komission ehdotuksessa unohtuneen.

EU-pöydissä ja Suomen hallituksenkin pöydissä on hyvä muistaa, että maa- ja metsätalous on ainoa ala, joka luonnostaan sitoo hiiltä. Sodan tuulten puhaltaessa Euroopassa ja ruuan hinnan ollessa nousupaineessa, keskeisimmän tavoitteen Euroopassa tulee olla ruuantuotannon toimintaedellytysten turvaamisen. Nyt tehdyt ennallistamisehdotukset eivät ole edes parempien aikojen ylellisyyksiä vaan joutavat täysin valuvikaisina palautukseen ja uuteen valmisteluun.

 

Janne Sankelo
kasvatustieteen maisteri
kansanedustaja, Kokoomus
Kokoomuksen maaseutupolitiikan verkoston puheenjohtaja

Jaa artikkeli

Close Menu