SDP:n kansanedustaja Matias Mäkynen kehui jokin aika sitten Ilkka-Pohjalaisessa hallituksen esitystä oppivelvollisuuden laajentamisesta. Esityksessä kaikilla oppilailla olisi velvollisuus peruskoulun jälkeen siirtyä toisen asteen opintoihin. Oppivelvollisuus päättyisi 18 vuoden ikään. Lisäksi kaikki olisi kaikille ilmaista: opetus, kirjat, kuljetukset ja niin edelleen.
Tämä kuulostaa loistavalta ja hallituksen ideologit tietävät tämän. Vanhemmat tuskin vastustelevat ilmaiseksi jaettavia koulukirjoja. On arvioitu, että valtaosa hallituksen esityksen kokonaiskustannuksista menee materiaali- ja matkakuluihin. Valitettavasti tällä summalla ei hoideta itse ongelmaa: syrjäytyneitä nuoria ja epämotivoituneita oppilaita.
Olen tehnyt työtä pohjalaisessa perus- ja erityisopetuksessa lähes 20 vuotta Kortesjärvellä, Vaasassa, Ylistarossa ja Seinäjoella. Kokemuksesta voin sanoa, että hallituksen esityksellä ei puututa tutkinnotta jäävien nuorten ongelmien juurisyihin.
Peruskoulunsa päättävistä noin 15 prosentilla on riski, että jatko-opinnoista ei tule mitään.
Oppimisvaikeuksien taustatekijöitä ovat esimerkiksi rikkonaiset kotiolot ja vanhempien ongelmat. Varhainen puuttuminen pitääkin usein aloittaa vanhemmista. Yhtä tärkeää on havaita oppimisen ongelmat ajoissa ja antaa kohdennettuja tukitoimia erityisopetuksen ja oppilashuollon keinoilla.
Oppimisen edellytyksiä parantavat kohtuullisen kokoiset perusopetusryhmät ja myös se, että erityisopetukseen tarkoitettuja pienryhmiä on tarjolla.
Mielenterveys-, päihde- ja käytösongelmat ovat muuttuneet moninaisimmiksi. Ratkaisuksi hallitus tarjoaa pakkoa. Esitys osoittaa heikkoa perusopetuksen ja toisen asteen arjen tuntemista.
Mäkynen kertoo, että kokoomus on jäämässä vaihtoehtonsa kanssa historian väärälle puolelle.
Eduskuntakeskustelussa Mäkysen aatetoverit alleviivasivat, että Opettajien ammattijärjestö tukee esitystä.
Niinpä niin. OAJ:n jäsenten ja valtuutettujen kommenttien perusteelta jäsenistöltä ei ole paljoakaan mielipidetty kysytty.
Pohjalaiset kovat opetusalan ammattilaiset kuten Martti Pajulammi ja Jouko Peltonen ovat kritisoineet hallituksen esitystä. Samaa viestiä tulee laajasti opettajilta ja rehtoreilta puoluekannasta riippumatta.
Hallitus ei kuitenkaan kuuntele heitä, kun on tarjolla nimi historian lehdille.
Hallitus panostaa toki muuhunkin kuin pakottamiseen. Hallituksen suunnalta jätetään kuitenkin mainitsematta, että alemmille asteille kohdentuva tasa-arvorahoitus on määräaikaista.
Edelleen Mäkynen kehuu, että kuntien taloudellista tilannetta parannetaan. Kyllä vaan, mutta tässäkin jätetään mainitsematta, että rahoitus on väliaikaista ja kuntien lakisääteisten tehtävien määrää lisätään.
Koulutoimenjohtajan kokemuksella sanon, että tällaisissa uudistuksissa kunnat joutuvat väistämättä maksumiehen rooliin.
Valtionosuudet eivät tule kattamaan oppivelvollisuuden laajentamisesta aiheutuvia kaikkia kuluja.
Oma lukunsa on Mäkysen mainitsema uudistuksen työllisyysvaikutus, joka tosiaan on peräti 15 000 uutta työllistä, mutta vasta vuoteen 2065 mennessä. Jokainen voi laskea, montako miljardia uudistus on siihen mennessä maksanut ja mikä on kustannus per uusi työllinen.
Hallitus haluaa olla oman historiansa oikealla puolella, maksoi mitä maksoi. Sillä ei ole merkitystä, olisiko nuorille tarjolla tehokkaampia kohdennettuja apupaketteja.