Isänpäivän vietto tullaan ilmeisesti jatkossa virallistamaan asetuksella. Me isät nousemme näin ollen viralliseksi kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Se on tietenkin hieno homma, mutta kyllä näin epävirallisenakin isänpäivänä kelpaa.
Kotona tosin erehdyttiin kysymään eikö kaffit keittiössä tänä vuonna riitä? Ei, ei ei. Kaffit kuuluu eherottomasti juoda sängyssä läikytystä varoen. Ja hieman epämukavassa asennossa. Ja laulu ei saa mennä liian hyvin. Sopivasti nuotin vierestä sen olla pitää. Ja tuli hienoja paketteja. Yhdessä vaimon antamassa jotain sähköllä toimivia hoitolappuja selkään. Mitäs jos vääntää nupit kaakkoon? Eihän tässä ole nyt jotain taka-ajatuksia?
Keskimmäiset muistivat lenkkipoluille palannutta sankaria leikkisästi makeisilla. Nuorin poika oli väsännyt kortin herkällä runonpätkällä täydennettynä: “elämä on kuin lennokki. On laskuja ja nousuja, mutta isän elämä on samalla linjalla.” Miten tämän nyt tulkitsee? Boring äijä vaan makaa sohvalla ? Vanhin poika on reissussa, mutta lähetti liikuttavan tekstiviestin : hyvää isänpäivää konkarille.
Konkari kiittää. Hyvää isänpäivää Suomen isille!