Jos joku keksisi nyt materiaalin, joka rakentaa itsensä ilmasta, vedestä ja auringonvalosta, niin kannattaisi raivata kaapista tilaa Nobel-palkinnolle. Hämmästyttävää kyllä, tällaisen nerouden, metsän, käytöstä jaetaan Suomessa tällä hetkellä risuja.
Eduskunta käsitteli äskettäin kummallista kansalaisaloitetta avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailla. Aloitteen mukaan valtion metsien käyttöön liittyvää lainsäädäntöä tulisi muuttaa niin, että valtion omistamilla alueilla ei olisi sallittua suorittaa metsälaissa tarkoitettuja uudistushakkuita. Pääpainon tulisi olla jatkuvan kasvatuksen menetelmissä. Omalta osaltani yritin takoa keskustelussa järkeä päähän.
Viime vuosina valtion mailta on korjattu puuta noin 8 prosenttia teollisuuden tarvitsemasta puumäärästä. Metsäalan tuotteiden osuus Suomen viennistä on noin 20 prosenttia. Suomalaisen metsänhoidon ansiosta puuston määrä on Suomessa noussut merkittävästi. Avohakkuut, joita tehdään vuosittain alle prosentille metsäpinta-alasta jäljittelevät itse asiassa luonnon omaa dynamiikkaa.
Olin vaalikaudella 2011–2015 tekemässä nykyistä metsälakia. Se mahdollistaa metsän kasvatusmenetelmän valinnan varsin vapaasti. Menetelmien vastakkainasettelun sijaan on järkevämpää valita aina parhaiten metsäkohteeseen ja metsänomistajan tavoitteisiin sopiva ratkaisu.
Kun Suomessa käytetään metsää, tilalle istutetaan aina uusi.
Metsätaloutta ja puunkäyttöä koskeva keskustelu on ollut Suomessa viime aikoina kieltämättä muutenkin sekavaa. Palstatilaa on saanut huvittava ”havainto”, jonka mukaan suuri metsänielumme on pieni verrattuna johonkin isompaan nieluun. Hyvin hoidetut perusasiamme ovat havaittavissa ulkoilmassa kaikkialla Suomessa.
Maamme on metsistä vihreä ja ilma raikas, vaikka puuta jalostavia tehtaita on ympäri maata. Tilastot ja erilaiset vertailut vahvistavat havainnon. Puuvarantomme kasvaa kovaa vauhtia ja Suomi menestyy erilaisissa ympäristövertailuissa.
Jotain on siis tehty oikein. Ja yhä paremmin halutaan tehdä, koska metsäalalla löytyy investointihalukkuutta edelleen. Toivoa sopii, etteivät ne päättäjät, jotka potevat investointifobiaa, onnistu jarruttamaan modernimpien tehtaiden ja uudenlaisten tuotteiden esiinmarssia.
Hyvä metsätalous ja vientiin päätyvät puujalosteet ovat yhdistelmänä monivaikutteinen ilmastolääke ja kansantalouden sampo. Kestävä metsätalous pitää paitsi omat metsämme terveinä ja kasvussa, tarjoaa myös esimerkin ja menetelmiä muulle maailmalle.
Puun jalostaminen vientiin puolestaan rahoittaa ja työllistää yhteiskuntaamme. Tämän lisäksi se auttaa maailmaa irtautumaan fossiilitaloudesta ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä. Ei hassumpi yhdistelmä.
Kuinka tämä hyvä sampo voidaan pitää käynnissä? Annetaan alalle mahdollisuus pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Vaalitaan metsäosaamista sekä innovointia. Pidetään metsät kunnossa aktiivisella metsänhoidolla eikä ajeta puunkäyttöä ja teollisuutta naapurimaihin tai tropiikkiin. Ei tärvellä tehtaittemme mahdollisuuksia asettamalla niille korkeampia kustannuksia kuin kilpailijamaissa.
Suomalainen metsäala ansaitsee tulla verratuksi muiden maiden todellisuuteen eikä mihinkään hatusta vetäistyihin utopioihin. Tehtaamme ansaitsevat olla samalla viivalla kilpailijamaitten tehtaiden kanssa. Siinä on talonpoikaisjärkeä.