SOTEHISTORIAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ

Julkaistu Käytännön maamiehessä

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on ollut tapetilla jo vuosia. Erilaiset hallituspohjat, viimeisimpänä Sanna Marinin vasemmistohallitus, ovat pyrkineet saattamaan työtä loppuun. Viimeisin esitys on läpäissyt perutuslakivaliokunnan kriteerit. Kansan suussa sote tuntuu jo melko kuivakalta tavaralta ja on ymmärrettävää, että se on monelle puheenaiheena vaikeasti hahmottuva kokonaisuus.

Sosiaali- ja terveyspalveluita tarvitsemme kuitenkin me jokainen. Ei ole ollenkaan samantekevää, miltä pohjalta meille yhtä keskeisintä hyvinvointivaltion palvelua kehitetään. Juha Sipilän hallituksessa kokoomus joutui nielemään maakuntamallin tietyin ehdoin. Silloinen sote-uudistus ei vastaavasti olisi ollut yhtä yritysvihamielinen ja hallintoystävällinen kuin Marinin hallituksen nyt kaavailema uudistus.

Sotehistoria on ollut täynnä vaikeuksia. Moni muistaa, miten keväällä 2018 silloinen sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru heitti kaikki mahdolliset kapulat sote-käsittelyn rattaisiin. Kiuru tilasi sote-mietinnön kuulemisiin toista sataa asiantuntijaa kuultavaksi, piti pitkästyttäviä monologeja ja venytti poliittisin tarkoituksin käsittelyä. Näistä kyvyistä nykyinen ministeri Kiuru tunnetaan jo pitkältä ajalta.

Tällä kierroksella toimintatavat ovat olleet asiallisempia. Olemme kokoomuksessa tarttuneet oikeisiin ongelmakohtiin, tuoneet niitä julkisuudessa esiin ja esittäneet myös opposition vaihtoehtoja. Keskeisimmät ongelmat hallituksen sote-esityksessä liittyvät rahoitukseen, palveluiden laadun heikkenemiseen ja päätösvallan karkaamiseen maakuntien reuna-alueilta.

On hämmentävää, miten tulevia hallintohimmeleitä suunnitellaan ilman päätöksiä rahoituspohjasta. Sen verran tiedetään, että esimerkiksi omassa vaalipiirissäni rahoitus heikkenee Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Vastaavasti Etelä-Pohjanmaalla laskennallinen kuntaan jäljelle jäävän rahoituksen määrä laskee ja tulee todennäköisesti johtamaan esimerkiksi koulutusleikkauksiin kunnissa.

No, tuleeko maakuntavero? Todennäköisesti, mutta näin vaalien alla hallituspuolueet kalistelevat sapeleitaan asiasta ja puhuvat keskenään ristiriitaisesti. Uusi verotuksen aste ei tule keventämään kansalaisten verotaakkaa, joka jo nyt on liian suuri. Taitaa olla, että kritisoidusta maakuntaverosta ei hallitus uskalla tulla yhdessä julki ennen kuntavaaleja. Kirjoitan tätä kolumnia ennen vaalipäivää, joten lehden ilmestyessä voi moni asia olla selkiytynyt.

Valitettavasti palvelut ja niiden saatavuus ovat jääneet vähäisemmälle huomiolle hallituksen suunnitelmissa. Huoli on suuri. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevat kuusiokunnat Alavus, Ähtäri, Kuortane ja Soini ovat saaneet sote-palvelut toimimaan ulkoistussopimuksilla. Hallituksen sote-uudistus mitätöisi tämänkaltaiset alueellisesti hyväksi havaitut ja järkevät sopimukset. Yrityksiä ei tarvita, viestii hallitus.

On selvää, että kyseessä on ideologinen valinta sosialisoida sote-palvelut viimeistä piirua myöten. Monien tuttujen sairaaloiden, kuten tekonivelsairaala Coxan ja Sydänsairaalan toiminta vaikeutuu merkittävästi. On todennäköistä, että hallituksen esityksen toteutuessa julkinen puoli syö hiljalleen nämä tehokkaasti ja taloudellisesti toimineet sairaalat sisäänsä, eikä jälki tule olemaan kaunista.

Tällaista käytännön maamiestä kirpaisee eniten päätösvallan valuminen pois omista käsistä. Suomeen jää lukuisia kuntia vaille edustajaa hyvinvointialueiden valtuustoissa. Edellä mainitut kuusiokunnat ovat erinomainen esimerkki. Ne ovat saaneet keskenään järjestettyä palvelut, mutta jatkossa niillä olisi 59 hengen aluevaltuustossa noin 6 edustajaa. Nollan valtuutetun alueita tulee olemaan Suomessa myös lukuisia. Kuka edustaa näiden alueiden asukkaiden tahtoa ja tarpeita?

Tapasin tällaisten alueiden ihmisiä touko-kesäkuun vaihteessa Isojoella ja Karijoella. Huoli oli ilmeinen. Reuna-alueille on vaikeuksia saada riittävästi lääkäreitä ja henkilökuntaa. Tilanteessa, jossa toiminnasta päätetään kaukana, ei varmasti jakseta ponnistella jokaisen pitäjän lähipalvelujen puolesta. Alueet tarvitsevat oman äänen, se oli saamani kuntalaisten viesti. Ja sitä viestiä ei hallituksessa haluta kuulla.

Kokoomus on esittänyt kuntapohjaista mallia, jossa alueellisesti löydettäisiin parhaat ratkaisut. Ei tulisi uusia hallinnon tasoja, ei uusia veroja. Kaiken lisäksi yksityinen ja julkinen toimija voisivat paiskata kättä, jotta paras tapa tuottaa palveluita löytyisi. Kokoomuksella ei ole allergiaa yksityisiä, mutta ei myöskään julkisia palveluntuottajia kohtaan. Tärkeintä on, että palveluita tarvitseva ihminen on kaiken keskiössä.

Maaseutu- ja yritysmyönteisenä kansanedustajana olen huolissani hallituksen kaavailemasta sotesta. Samalla luotan lähidemokratiaan ja erilaisiin palveluntuottajiin tukeutuvaan vaihtoehtoon. Toivon, että viestimme kuullaan myös hallituksen pöydissä. Kansalaiset tarvitsevat aivan muuta kuin lisää hallintoa, sosialisointia ja veroja. Tarvitaan luottoa, että palvelut ovat saatavilla mahdollisimman lähellä ja niiden saatavuuteen voidaan vaikuttaa. Ja että niitä ylipäätänsä on.

Janne Sankelo (kok.)
kansanedustaja
Kauhava

Jaa artikkeli