Politiikan tekemistä on pidetty vuosien varrella pääsääntöisesti tärkeänä yhteisten asioiden hoitamisena. Monien kansalaisten mielestä tekeminen tosin näytti pitkään värittömältä rutiiniasioiden kanssa vääntämiseltä ja puolueiden väliset erotkaan eivät tulleet kansalaisille aina selviksi.
Tämän vuoden aikana isoja politiikan uutisia on tullut melkein päivittäin. Politiikan penkkiurheilijallekin on saattanut iskeä ähky. Yhä useampi on alkanut kaivata takaisin rauhallisempia aikoja.
Hallituksen sähläämisessä on toki riittänyt seurattavaa, mutta maltti taitaa olla taas tulossa muotiin politiikassa. Suomalaista hyvinvointia kehitetään kuitenkin parhaiten vakaassa toimintaympäristössä vahvaan talouteen nojautuen.
Kulunut vuosi 2019 jää politiikan aikakirjoihin todella tapahtumarikkaana vuotena. Eduskuntavaaleja on ollut yhdet, hallitus kaatui kaksi kertaa, pääministereitä on ollut kolme ja hallituksia toimitusministeristöt mukaan lukien viisi. Lisäksi pidettiin eurovaalit.
Vaalituloksen uustulkinnan kautta valtaan noussut punavihreä kansanrintamahallitus vaikuttaa puolen vuoden krouvissa sisäisesti hajanaiselta kokonaisuudelta, jota pitää kasassa lähinnä uusien vaalien pelko.
Saavutuksia pitää odotella, jos ei hallituksen keskinäistä twitter-miekkailua siksi lasketa.
Hallituspuolueet ovat tänä vuonna hyväksyneet jo kahdesti saman hallitusohjelmankin. Opposition suunnalta on syytä esittää toivomus, että toteutukseen, varsinkin työllisyystavoitteen osalta, päästäisiin myös tuplanopeudella.
Vasta valittu Marinin hallitus on vakuutellut tuloskuntoaan: Ensi vuonna kaikki on toisin. Tämän hallituksen toimintakykyä testataan pian kevään kehysneuvotteluissa ja elokuun budjettiriihessä. Myös maailmantalous määrittelee Suomen suuntaa.
Miten kestää esimerkiksi vasemmistoliiton kantti, kun rahat eivät tule riittämään kaikkiin hallitusohjelman kohtiin? Lisätäänkö lainanottoa?
Epäily sille, että tällä hallituspohjalla ei pystytä talouden haasteisiin vastaamaan vahvenee kansalaisten keskuudessa päivä päivältä. Parin viikon takaisesta al-Hol-kriisistäkin saattaa tulla edelleen mutkia matkaan hallituksen taipaleelle. Muitakin yllätyksiä lienee luvassa.
Selväksi on tullut, että keskusta ei tunne oloaan kotoisaksi tässä paketissa. Kannatuslukujen perusteella puolueella on alavire päällä ja 10 prosentin kannatus alittunee lähiviikkoina.
Monet keskustalaiset pitävät hallitukseen lähtöä virheratkaisuna. Punavihreä koalitio tarvitsee kuitenkin keskustaa takaamaan sosialistisen politiikan jatkumisen ja on valmis myönnytyksiin. Niistä keskusta maksaa valtavaa hintaa.
Ison mediahuomion saaneen hallituksen takaa kannattaa myös huomioida, että punavihreitä puolueita Suomessa kannattaa alle 40 prosenttia suomalaisista. Näille puolueille on annettu valta päättää keskustan tuella Suomen suunta. Lieneekö suunta hallituksella selvillä? Sitä saamme aprikoida heti vuoden alussa.
Omasta puolesta kiitän Pohjalaisen lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan rauhallista vuotta 2020!