Syyshorrosta vai ikiunta

Julkaistu Käytännön maamiehessä

Syksy ja kevät ovat vuodenaikoja, joita molempia värittävät muutoksen, valmistautumisen ja tekemisen henki. Keväällä luonto herää, kylvetään ja luodaan uutta. Syksyllä ahkeroidaan ja korjataan työn satoa. Luonto vaipuu lopulta horrokseen ollakseen kohta taas entistä ehompana uuden työn touhussa.

Maan hallituksen toimissa eivät vuodenaikojen vaihtelut näy vaan maan taloutta vahvistavat toimet ovat vaipuneet pitkäaikaiseen horrokseen, ellei sitten peräti ikiuneen.

Syksyllä 2019 silloinen Rinteen hallitus aloitti talouden horrosperinteen siirtämällä päätökset työllisyystoimista ja valtiontalouden tasapainottamisesta seuraavaan riiheen. Nyt syksyllä 2021 Marinin hallitus jatkaa tätä koeteltua kaavaa jo viidennen kerran ja siirtää päätökset kevääseen 2022. Sieltä päätökset todennäköisesti siirtyvät edelleen syksyyn 2022. Sen jälkeen ollaankin niin lähellä eduskuntavaaleja, että on hallituksen vaalibudjetin aika.

Siinä tilanteessa ei ole enää mahdollista haikailla isänmaan tulevaisuuden kannalta välttämättömiä päätöksiä. Jotain kertoo se, että valtiovarainministeri Annika Saarikon aiemmin talous- ja työllisyysriiheksi tituleeraaman 2021 budjettiriihen lopputulokset yllättäen heikentävätkin julkista taloutta. Velkaannumme vauhdilla, sillä valtion budjetin alijäämä vuodelle 2022 on 6,9 miljardia euroa ja valtionvelan arvioidaan nousevan peräti 146 miljardiin euroon.

Allergia työllisyystoimia kohtaan ihmetyttää. Jotain kuitenkin tehtiin. Riihessä hallitus päätti esimerkiksi kasvattaa työvoiman saatavuutta nostamalla opiskelijoiden tulorajoja määräaikaisesti. Määräaikaisuus johtaa kuitenkin tilanteisiin, joissa opiskelijat eivät voi ensi vuonna olla varmoja työsopimustensa jatkamisesta sellaisenaan ja yritykset joutuvat jälleen painimaan työvoiman saatavuuden kanssa. 25 prosentin tulorajan korotus määräaikaisesti on suunta oikeaan, mutta paras ratkaisu olisi tehdä 50 prosentin tulorajan korotus pysyvästi.

Eläkeläisten verokannustimia työntekoon parannetaan. Hyvää tarkoittavan ajatuksen toteuttaminen hallituksen esittämällä tavalla on kuitenkin arvioitu heikentävän julkista taloutta. Hallitus tilkitsee valtiontaloutta verotuksen kiristämisellä ja uusien verojen lanseeraamisella aina maakuntaverosta ja DDR-kaikuja omaavasta maastapoistumisverosta lähtien. Jokin voima estää jostain syystä tekemästä taloutta kestävästi tasapainottavia päätöksiä.

Taloushorroksen ohella hallituksen kestoaihe on sapelinkalistelu ilmastokysymysten ympärillä. Asian pitäminen esillä syksyn riihessä oli tärkeää erityisesti vihreille, jotka kokoontuivat valitsemaan puheenjohtaja Maria Ohisalon jatkoon budjettiriihtä seuranneen viikonlopun puoluekokouksessaan.

Asiantuntijat ovat arvostelleet hallituksen hiilineutraaliustavoitteita konkretian puutteesta. Tässä suhteessa sekä vihreät että keskusta voittivat: Ohisalo sai kovat lukemat ja tavoitteet tauluun, mutta Saarikon ei tarvitse selitellä tiedotusvälineille päästöleikkausten konkreettisia vaikutuksia ihmisten arkeen. Peitsen taittaminen jatkuu yksityiskohdissa.

Sumu ilmastopäätösten ympärillä ei kuitenkaan ole varsinkaan viljelijän etu. Ilmastonmuutos vaikuttaa viljelijän arkeen säätilan ääri-ilmiöinä ja ylimääräisinä yllättävinä kuluerinä. Maataloudessa voidaan kuitenkin tehdä paljon päästöjen vähentämiseksi. MTK:n maatalouden ilmastotiekartassa korostetaan turvemaiden päästövähennysmahdollisuuksia, hiilensidontaa sekä energiaratkaisuja.

Suhtaudun luottavaisesti maa- ja metsätalouden yrittäjien halukkuuteen osallistua päästövähennysten tavoitteluun, mutta se vaatii alan toimijoiden sitouttamista sekä takeita toimeentulon turvaamisesta. Viljelijät ovat vuosisatoja kehittäneet tilojaan ja kasvattaneet tuotantomääriä, joten mikä estäisi meitä toimimasta myös ilmastoviisaasti.

Siinä missä kentällä kaivattaisiin ilmastoasioiden suhteen suuntaa, tunnutaan hallituksessa keskittyvän show-painiin ja omien kannattajien miellyttämiseen keinoja kaihtamatta. Suomalainen on kuitenkin keskimäärin vastuullinen ja viisas. Se myös näkyy vihreiden ja keskustan ankeissa kannatuskäyrissä. Epäpyhän allianssin kärsimysnäytelmät tuntuvat työntävän ihmisiä luotaan.

Mutta mikä on kokoomuksen osa tässä veivaamisessa ja vatkaamisessa? Olemme johdonmukaisesti vaatineet toimia valtiontalouden tasapainottamiseksi, mutta myös esittäneet erilaisia tapoja ratkaista maan ongelmia. Linjamme saa tukea kansalaisilta, sillä viimeisimpien gallupien perusteella kärkisijaa pitää sininen tolppa tukevalla etumatkalla.

Tyytyväisyyden sijaan on kuitenkin pysyteltävä valitulla tiellä ja osoitettava jatkuvaa valmiutta ja kykyä tehdä vastuullisia päätöksiä maan tulevaisuuden turvaksi. Aina kun hallitusta jostain kritisoi, tulee jatkossakin tarjota oma, uskottava vaihtoehto. Kansa saa sitten verrata vaihtoehtoja ja tehdä johtopäätöksensä.

Aloitin nyt syksyllä Facebook-sivullani ’’Sana viikonvaihteeksi’’ -videoiden esittämisen. Kahden minuutin videoilla käsittelen viikon politiikan tapahtumia ja kerron mielipiteeni niistä. Parhaani mukaan koitan esittää konkreettisia ja parempia vaihtoehtoja asioiden hoitamiseksi. Siitä kun usein on politiikassa pohjimmiltaan kyse.

Valitettavasti tänä syksynäkään ei päästy korjaamaan satoa työllisyystoimien osalta, joten ei auta käytännön maamiehen muuta kuin toivoa, että työllisyystoimien siemen kylvettäisiin valtakuntaan ensi kevään aikana. Isänmaa tarvitsee uutta kasvua menestyäkseen myös tulevina vuosikymmeninä.

Janne Sankelo
kasvatustieteen maisteri
kansanedustaja, Kokoomus
Kokoomuksen maaseutupolitiikan verkoston puheenjohtaja

Jaa artikkeli