Julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa
Maailma seuraa tällä hetkellä herkeämättä tapahtumia Ukrainan ja Venäjän välisellä rajalla. Onko aseellinen konflikti eskaloitumassa tai laajamittainen sota syttymässä? Arviot tilanteesta vaihtelevat lähes päivittäin. Informaatiovaikuttaminen on molemmilla puolilla käynnissä. On vaikea tietää mikä tieto on oikeaa, mikä bluffia.
Venäjä on taas kerran toimillaan osoittanut, että se haluaa olla suurvalta ja sillä on halua vaikuttaa tarvittaessa voimatoimin lähialueellaan.
Ukraina on hankalassa välikädessä. Maan johto hakee turvaa lännestä, mutta mahdollisuudet saada suoraa sotilaallista apua ovat tosiasiassa rajalliset. Näyttää siltä, että tiukan paikan tullen Ukrainan pitää pärjätä omin voimin. Toki siinä tapauksessa länsimaiden määräämät taloudelliset sanktiot tulisivat käymään Venäjälle kalliiksi. Tällä uhalla saattaa olla merkitystä, kun Venäjä arvioi seuraavaa siirtoaan.
Ukrainan kriisiä ovat olleet ratkomassa Yhdysvallat ja Euroopan unionin jäsenmaista pääasiassa Ranska ja Saksa. EU:n oma rooli on jäänyt epäselväksi. Suomessa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kiinnitti myös asiaan huomiota.
Natoon kuulumattomille EU:n jäsenmaille, kuten Suomelle EU:n turvallisuuspoliittinen ulottuvuus on ollut tärkeä ja Suomi on halunnut olla sitä kehittämässä. Se oli yksi keskeinen syy myös Suomen EU:iin liittymiselle vuonna 1995.
Onko kuitenkin niin, että oikeissa, vaikeissa turvallisuustilanteissa unionilla ei ole merkitystä tai kykyä toimia? Tätä pohdintaa on Suomessa syytä nyt käydä perusteellisesti. Laiskanläksyä riittää myös unionin sisälle. Miten pitää reagoida, jos jäsenmaan turvallisuus on uhattuna?
Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa, joka pyrkii pitämään puolustuskykynsä kunnossa. Olemme halunneet ylläpitää Nato-optiota eli Suomi itse päättää omista turvallisuuspoliittisista ratkaisuistaan ja liittoutuu jos siltä tuntuu. Tämä onkin ollut toimiva metodi tähän asti.
Suomi ja Ruotsi ovat tiivistäneet monin tavoin yhteistyötään puolustus- ja turvallisuusasioissa. Siitä on Suomessa yhtenäinen, myönteinen näkemys. Nykyään on käytännössä mahdotonta, että Ruotsi tekisi merkittäviä siirtoja turvallisuuspolitiikassaan informoimatta siitä etukäteen Suomen johtoa.
Suomen tilanne on vakaa ja ystäviäkin tuntuu maailmalla riittävän. Monimutkaisissa konflikteissa tilanteet voivat kuitenkin muuttua nopeastikin.
Erilaisissa tutkimuksissa Nato-jäsenyyden kannatus on ollut Suomessa viime aikoina nousussa. Etenkin sellaisessa tilanteessa, jossa Suomen ulkopoliittinen johto suosittelisi liittoutumista, kansalaisten kannatus ratkaisulle nousisi merkittävästi vielä lisää.
Joka tapauksessa nykyisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusteiden ylläpitäminen muutosten keskellä täysin muutoksitta voi olla Suomelle kestämätöntä.
Presidentti Paasikiven mukaan kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Tämä lause sopii myös tähän päivään.
Näyttää siltä, että Euroopan unionista ei ole Suomen turvallisuuden takaajaksi. Tällöin vaihtoehdoiksi jäävät nykytilanteeseen tyytyminen, sotilaallinen liittoutuminen Natoon tai kahdenkeskisen syvän turvallisuuspoliittisen kumppanuuden rakentaminen Yhdysvaltojen kanssa.
USA on käytännössä ainoa maa maailmassa, joka voi aidon turvatakuun yksittäiselle maalle antaa.
Janne Sankelo
Kokoomuksen kansanedustaja Kauhavalta