(Pohjalainen 11.01.2013)
Jyrki Kataisen 1. hallitus on kyennyt monivivahteisella kokoonpanollaan tai ehkä juuri sen ansiosta sopeuttamaan Suomen taloutta vallitsevaan taloustilanteeseen. Raastavalla 5 miljardin euron sopeutuksella, joka on pitänyt sisällään sekä menoleikkauksia että veronkiristyksiä, Suomi on pidetty luottoluokitukseltaan kolmen A:n maana. Pieniä pilkahduksia on näkyvissä myös euroalueen rauhoittumisesta. Kaikki myönteiset merkit ovat nyt tarpeellisia, että vientiteollisuutemme uusi nousu voisi alkaa. Nokiakin on virkoamassa. Talouskasvun ennustetaan jäävän tänä vuonna kuitenkin hyvin vähäiseksi.
Hallitusohjelmassa on selkeä tavoite valtion velkaantumisen pysäyttämisestä. Tähän on vielä matkaa, sillä Suomi joutuu tänä vuonna ottamaan lisävelkaa yli 7 miljardia euroa hoitaakseen ne tehtävät, joita hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi tarvitaan. Meidän oma varallisuus ei siis tällä hetkellä riitä siihen kaikkeen hyvään, jota yhteiskunta tarjoaa. Uuden sopeutustarpeen arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 0,5-1 miljardia euroa. Lopulliset luvut sovitaan valtiovarainministeriön kasvuennusteen julkistamisen jälkeen. Leikkauksista ja veronkorotuksista on tarkoitus päättää hallituksen maaliskuisessa kehysriihessä.
Ei ole samantekevää miten tuo sopeutus tehdään. Verotuksella ylläpidetään hyvinvointipalvelujamme. Mielestäni nyt on kuitenkin syytä hillitä ajatuksia työn verotuksen voimakkaasta kiristämisestä. Kakun on kasvettava ennen sen jakamista. Jokainen verotettu euro on myös pois kulutuksesta ja investoinneista. Tällä hetkellä viennin elpymistä odotellessa kotimarkkinat ovat avainasemassa. Veroratkaisuja joudutaan vielä tekemään, mutta ei kannata verottaa itseään hengiltä.
Härkäviikkojen yksi kuumimmista aiheista on ollut tasavallan presidentti Sauli Niinistön uuden vuoden puhe ja siihen liittynyt palkanalennuspyyntö. Uudenvuoden puheessaan hän puhui itsekkyydestä, ahneudesta ja oikeudentunnosta. Palkka-alea hän ei ollut esittämässä kenellekään.
Puheen ydin oli mielestäni suomalaisessa työssä ja kilpailukyvyssä. Tulevina vuosina edessä olevat haasteet ikä- ja palvelurakenteen osalta tulevat vaatimaan uusiutumista kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Se edellyttää yhteen hiileen puhaltamista ja harkintaa tulevissa palkkaratkaisuissa ja kulukehityksessä. Työnteon kannattavuus ja yrittämisen edellytykset on saatava kohdilleen.
Virinneeseen palkkakeskusteluun on nyt syytä toivoa malttia. Suuriin korotuksiin ei ole varaa, jos haluamme pitää vallitsevassa tilanteessa huolta kilpailukyvystä ja Suomen tulevaisuudesta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön sanoin: ”Menneisyys tulee tuntea, mutta siihen ei tule juuttua. Teot ja valinnat tehdään sen mukaan, mikä kulloinkin arvioidaan koituvan koko kansakunnan parhaaksi.”
Janne Sankelo
kansanedustaja, varapuheenjohtaja
Kansallinen Kokoomus rp.