Eduskunnassa käsiteltiin tällä viikolla opposition, kokoomuksen johdolla tekemää välikysymystä, jossa tivattiin hallitukselta, onko se hylännyt hallitusohjelmansa talous- ja työllisyystavoitteet. Hallitus on rakentamassa tätä vuosikymmentä velanoton varaan ja laiminlyö työpaikkojen luomisen nyt, kun niitä kipeimmin tarvittaisiin.
Kysymys on tarpeellinen, mutta keskustelu eduskunnassa oli erikoista. Vaikutti siltä, että hallitus ei ottanut tilannetta vakavasti. Hallitus ei vastannut kysymyksiin, vaan naljaili opposition suuntaan.
Pääministeri kertoi kalenteriasioista syntyneestä mielipahastaan ja valtiovarainministeri kävi läpi opposition talousehdotuksia. Niitä voikin käydä läpi, ne kestävät vertailun, mutta valitettavasti hallituksen päätökset ratkaisevat. Hallituksen tulosten tulisi konkreettisesti näkyä valotaululla. Nyt ei näy vielä mitään.
Naapurimaassa Ruotsissa demarijohtoisen hallituksen talousarvio lähtee siitä, että velkasuhde taitetaan ensi vuonna ja työllisyysasteessa palataan koronaa edeltävälle tasolle vuonna 2023. Tämä saavutetaan veronkevennyksillä, kotitalousvähennyksen kasvattamisella ja yritysten tukemisella.
Suomen hallituksen talousarvio puolestaan lähtee siitä, että velkaa otetaan niin paljon ja niin kauan kuin sitä saadaan. Sitten kikkaillaan ja luodaan mielikuva, että taloutta hoidetaan vastuullisesti ja tehdyt ratkaisut ovat välttämättömiä.
Välikysymykseen ei siis saatu vastausta, mutta ainakin yksi asia varmistui.
Suomen Keskusta on lopullisesti siirtynyt vasemmistohallituksen takuumieheksi välittämättä velkaviisikkonsa vastuuttomasta talouspolitiikasta. Ne, jotka näkivät Vanhasessa muutoksen parempaan suuntaan allekirjoittanut mukaan lukien, joutuivat pettymään.
Keskusta haluaa Ruotsin tielle politiikassaan, mutta ei suinkaan talouspolitiikassa, vaan perussuomalaisten eristämisessä. Välikysymyskeskustelussa se todistettiin: kun ei ollut argumentteja oman heikon talouspolitiikan puolustamiseen, ryhdyttiin arvostelemaan välikysymyksen allekirjoittajia ja yritettiin hajottaa oppositiorintamaa.
Keskusta kyseli, miksi kokoomus ja perussuomalaiset tekevät oppositiossa yhteistyötä. Samalla keskusta ilmoitti, että se aikoo olla vasemmistohallituksen lukkona hamaan tappiin asti. Tämä viesti on syytä painaa mieleen Pohjanmaalla. Ääni keskustalle on jatkossa ääni Paavo Arhinmäelle ja Satu Hassille.
Keskustan välikysymyskeskustelupuheiden mukaan oppositio haluaa leikata koronatesteistä, kuntien lähipalveluista ja maanpuolustuksesta.
Kuinka vieraantunut keskusta on kansasta, jos uskoo kansalaisten nielevän näin laiskan tulkinnan? Luuleeko keskustan johto, että heidän kenttäänsä ei kiinnosta kunnollinen vastaus välikysymyksessä esitettyihin huoliin?
Vastuullinen talouspolitiikka ja vastuun kantaminen tulevien sukupolvien puolesta on tärkeä kysymys, johon uskon monen keskustaa tähän asti kannattaneen haluavan myös vastauksen. Nyt sitä ei saatu.
Hallituksen tämänviikkoinen ylimielinen esiintyminen yllätti minut. Yleensä ministerit toteavat esitetyn asian ’’erittäin tärkeäksi’’ ja vääntävät sitten siitä tai toisesta tikusta asiaa. On jo melkein hatun noston arvoinen asia, miten jääräpäisesti hallitus toteuttaa vasemmistoideologiaa talouden realiteeteista välittämättä.
Kokoomus on esittänyt todelliset keinot yli 100 000 uuden työllisen saamiseksi. Kokoomus haluaa, että mahdollisimman moni suomalainen osallistuisi hyvinvointivaltiomme ylläpitämiseen. Se jos jokin, on yhteiskuntavastuuta, jota pääministeri Marin niin kernaasti muilta penää.
Seison täysin kokoomuksen työllisyys- ja talouspolitiikan takana. Voivatko keskustalaiset kollegani sanoa samaa omasta linjastaan – rehellisin mielin?